english english english

Loma ei tunnu lomalta, mut se ei haittaa :D ! Mane (pomo) lähti taas jouluksi ulkomaille, niin mulla on nyt sitte Marentilla töitä vapaa-ajalle, oikee urakalla. Siivosin yks ilta niin innokkaast, etten meinannu malttaa lähtee treeneihin ollenkaa :D on ihanaa et on homma josta oikeesti nauttii, ja sit vielä et siitä saa palkkaa! :)
     Eli joulun jälkeen enää yks jakso ja sit ois koulu loppu! Kevät tulee olemaan kiireinen, ku täytyy lukee kirjotuksiin, vetää koulu kunnialla loppuun, selvitä valmistujaisista ja ehkä jopa lukea pääsykokeisiin. Kirjotin tohon alas (taas englanniksi) tekstin jatko-opinnoista, kun moni on ihmetelly mun huolettomuutta jatko-opintoja kohtaan :D
     Oon monille maininnut siitä, että äiti ei koskaan oo ollu kauheen innoissaan mun kesän interrail - reissusta, nimenomaan siksi, että oon lähössä sinne yksin. Koska oon mä, haluun vanhempien siunauksen täysikäsyydestä huolimatta, Viimein mun kolmen kuukauden powerpoint- urakka valmistui ja sain esitettyy sen porukoille. Eli kyllä, tein power point - esityksen interrailista ja siit miksi lähen sinne yksin. Toivoin, et se muuttais äidin, ja ehkä tarvittaessa iskänki asenteen. Yli tunnin kiivaan selostuksen ja esittämisen jälkeen sain ees vähän positiivisempia kommentteja ku ennen :P
    Pauliina valmistus lukiosta pari viikkoa sitten (lucky one), ni olin hänen kaveriporukan kuskina, kun nämä oli Turun yöelämässä. Koirien kaa on saanu rampata koko ajan eläinlääkärissä. Sain tietää et Napsun 2012 leikatussa polvessa on nyt nivelrikko ;( ja toinen polvi on kans paskana, et siin ei pysy lumpio paikallaan ja pitäs leikata. No ei siitä enempää, on tullu sen verran jauhattuu... Joulu vietetään serkkujen luona naapurissa ja ootan jouluu taas toooosi kovin! :) Ollaan Saanan kaa sellasii jouluintoilijoita :P
    Tein vihdoin yritykselleni kunnon facebook - sivut ja laitoin valokuvaamisen nyt virallisesti yheks alakseni :P outoo sanoa et valokuvaan toiminimellä! :O Koirien joulukuvat oli tänä vuonna omasta mielestä onnistuneet! :) Nois kuvis kaikki näyttää varmast tosi yksinkertaselt mut todellisuudes kameran takana on tapahtunu ties mitä, et koirat on saatu noihin asemiin :DDD
     Oltiin pari vklp takaperin mamman ja papan luona Somerolla pitkästä aikaa yötä! Oli mukavaa ja erityisen hauskaa. xD katottiin meinaa porukoiden häävideo :D Uv:na kutsutaan Sallan kaa kaverit meille ja vietetään täällä mennyttä ja tulevaa vuotta. Oonki jo alottanu vuosipostauksen tekemisen ja ens vuodelle on luvassa muutoksia tähän blogiin ;)

I've never given up on my dreams. I believe in the quote " Don't tell people your dreams, show them." Now, however I should decide what to do after high school, I should be dreaming about the study place of my dreams. But no, everything seems impossible and absurd. It is almost impossible for an average Finnish student to get in to University or University of Applied Sciences. I'm not saying this only thinking about myself, but also those who have really put themselves on the line but still failed. Only the best students can get in, and being the best student doesn't necessarily mean that you got the best grades, read 5 hours per day and spent all your spare time repairing for the entrance examination. No, that's  NOT ENOUGH! Being the best student, the one that got chosen is something else, I just haven't figured out what that "something is.
     Last week we went to the Studia - fair where most of the Finnish Universities and Universities of Applied Sciences introduced. My "dream" has been getting in to any University and having English as my major. Well, I was lucky (or not) because there was a student from Helsinki University who had English as her major. I talked with her and since from the very beginning of our conversation I gave up hope... I'm telling you why! She told me that her mother language is English (she's half Australian) and that her parents paid an expensive induction course for her and that she still didn't get in. The reason why she got in was a cancellation place!(?) Nothing is enough...
    I might sound a bit too negative and I'm aware of that. That's exactly the point of this whole text! When it comes to school, the education system of Finland, applying to a school or education in general, I always tend to give up. I've heard too many stories about failure and not that many about success. Maybe I should talk for example with an African girl who doesn't even have a school in her village, or maybe I should have a chat with an American boy whose success depends on the wealth of his parents...

Vuosipostaus luvassa uutena vuotena ja blogiin keksin jotain muutosta ;)